Terrieri-ihmiset ovat oma rotunsa.
Isoegoisen nappisilmän kanssa pärjääminen vaatii omistajalta määrätietoisia otteita. Westie ei ole pieni paijattava sohvaperuna, joka haluaa vain miellyttää isäntäänsä. Sillä on iso ego ja omanarvontunto on kohdillaan. Pieni koira suuressa paketissa. Ja siihen me westieihmiset yleensä olemmekin ihastuneet. Westiestä saat hyvän lenkkikaverin, sen kanssa voit harrastaa: esimerkiksi agility on monen wesselin lempipuuhaa!

Millaista elämä on tuon pienen porkkanahännän kanssa?
Jokainen koira on toki oma persoonansa, mutta tiettyjä rodulle tunnusomaisia piirteitä westien käytöksestä löytää helposti.

Viialan westiepojat Mauno ja Kofi pohtivat asiaa näin:

1) ”Ai keppi? Hmmmm… oletko nyt ihan tosissasi, että MINÄ viitsisin juosta tuon kalikan perässä? Ai olet? No mitäs siitä saa palkkioksi? Koirankarkin? Hmmmm. Enpä tiedä… makkara kyllä maistuisi…”

2) ”Tennispallo. Jalkapallo. Lentopallo. Mikä tahansa pallo! Sen kanssa voisin viettää aikaa tuntikausia!”

3) ”Ai ulkona sataa, tuulee ja tuiskuaa? Ja sinä tahtoisit tehdä vain pienen korttelikierroksen? Minkä ihmeen takia? ”

4) ”Minun kupistanihan ei toinen koira syö!”

5) ”Minähän en siis pelkää mitään! Tai en ainakaan tunnusta… ”

6) ”Vaikka ulkona on kiva telmiä ja juoksennella, ajatus television katselusta ja takkatulen ääressä ei ole loppujen lopuksi ollenkaan huono idea.

7) ”Ja minähän en anna periksi! Yritä vaan ottaa se minulta pois… Sisua tässä lumipallossa kyllä riittää!”

8) ”Enkö muuten olekin aika söpö? Ja eivätkös söpöt koirat saa aina jotain kivaa?”

9) ”Niin ja mainitsinko jo sen, että makkara maistuisi… ?

10) ”Mitä? Onko joku tehnyt tuhmuuksia – eihän se ole mahdollista! En minä ainakaan! Katso nyt näihin nappisilmiin. Enhän minä edes tulisi ajatelleeksi sinun parhaiden kenkiesi pihistämistä…”

Virallisen rotumääritelmän voit lukea täältä >>.